Hrrr! Mittari näytti -22. Tällaisiin pakkasiin en vielä tänä talvena ole tottunut, ja siksi kävin tarkistamassa ikkunasta toiseenkin kertaan, tarvitsevatko linnut lisää ruokaa. Kyllä pensaassa roikkui aika hyvät tarjoilut, mutta tuumin, että päivän mittaan ne kyllä hupenevat, ja kävin vilusta väristen viemässä lisää siemeniä automaatteihin. Mutta en kyllä jäänyt tinttien kanssa juttelemaan niinkuin vähemmän kylminä päivinä.
Aurinko sentään paistaa, ihanaa! On ollut niin pitkään pilvisiä, synkkiä syyspäiviä, ettevät aivotkaan oikein jaksaneet toimia. Kun valaiseva lumi satoi maahan, oli päivisin hiukan mukavampaa, mutta öisin ei kuu kumottanut eivätkä tähdet tuikkineet. Niinpä, kun en päässyt yöheräämisen aikaan tähtiä tutkiskelemaan, avasin Yle Areenan ja tutkin sitä. Ja löysin Klasariparatiisin. Ja siitä tuli minulle seuralainen moneksi unettomaksi yöhetkeksi.
Ja heti ensimmäisellä kerralla, tai ainakin melkein ensimmäisellä, tutustuin uuteen soittimeen: Lasiharmonikkaan. Tai olinhan kuullut siitä joskus muinoin, kun nettiä ei vielä ollut, eikä uusi tieto niin helposti saavutettavissa. Nyt pystyin löytämään koneelta (= kännykältä) monta sivua, joissa tästä ihmesoittimesta kerrottiin.
Vaikka ensin kylläkin eksyin kuuntelemaan Tsaikovskin Makeishaltijattaren tanssia viinilaseilla soitettuna, tiedättehän, kun viinilasit täytetään vedellä soimaan eri säveliä ja sitten märällä sormella pyyhitään lasin reunaa. Sekin oli uskomattoman kaunista, tosi taitavat soittajat.
https://www.youtube.com/watch?v=F5zdQ65FFVg
Lasiharmonikka on Benjamin Franklinin keksintö! Niin, juuri sen, joka keksi ukkosenjohdattimen ja paljon muutakin ja oli muinoin Yhdysvaltojen presidentti. Lasiharmonikka on niinkuin olisi viinilaseista otettu jalat pois ja työnnetty lasit vieriviereen pitkään keppiin kyljelleen. Keppi pannaan pyörimään, siis vaakasuorassa itsensä ympäri, ja tehdään niinkuin viinilaseille: kosketellaan märällä sormella lasien reunoja. Olipa hieno keksintö!
Tuo oli aika hauska, vaikka aika pitkä juttu.
Lasiharmonikka oli ennenvanhaan suosittu soitin. Sille sävellettiin paljon klassistakin musiikkia, mm. Mozart, Emanuel Bach, Tsaikovski, Richard Strauss, Beethoven, Saint -Saens.Euroopan kruunupäät olivat siihen kovasti ihastuneita, Marie Antoinettekin opiskeli sitä. Mutta sen ääni oli kansan mielestä jotain maagista,"angelic music of evil", ja ihmiset alkoivat voida pahoin konserteissa, joissa Lasiharmonikkaa soitettiin. Kun yksi lapsi kuoli konsertin aikana, soittimen käyttö kiellettiin. Vaikka kyllä sitä nykyäänkin voi jossain kuulla soitettavan.
Niin. Mutta Klasariparatiisissa on monta tunnin pituista ohjelmaa, ja jokaisessa soitetaan klassista musiikkia, aiheet ovat kivoja. Tänä aamuna kuuntelin jakson Matka Huolettomaan ja olin kovasti ihastunut. Tiedättekö, kenen haudalle viedään perunoita...? No, se on sellainen vitsi, mutta soitettavana oli 1700-luvun preussilaista ja saksalaista musiikkia, ikivanhalta kuulostavaa, hauskaa. Erityisesti ihastelin tietysti huilumusiikkia, sonaattia ja konserttoa. (joiden säveltäjiä en kerro, jotta perunavitsiltä ei mene teho. Saatte käydä itse Areenasta tarkistamassa!) Kuunnellessani Agrippinan aariaa oopperasta Britannico en millään voinut olla nauramatta ääneen. Vaikka se olikin mahtava laulutaidonnäyte.
Klasariparatiisin juontaja on ihana Eva Tigerstedt. Hän oli upea huilutaiteilija, kunnes sairastui dystoniaan, eikä enää voinut jatkaa soittamista sormien vapinan vuoksi. Kauhea kohtalo! Mutta onni onnettomuudessa oli, että hänestä tuli Ylen musiikkiohjelmien juontaja! Kiitos, kiitos kivoista ohjelmista, mielenkiintoisista taustatiedoista ja ihanasta musiikista.
Eva juontaa myös kahta muuta musiikkiohjelmaa, nimiltään 8 Klasaria ja Utelias äänimatkailija. Kannattaa tutustua, jos ei vielä tunne niitä.
Osa näistä on jo vanhoja ohjelmia, minulle uusia, koska ei ulkomailla tullut seuratuksi Suomen radio-ohjelmia. Joillekin teistä saattavat olla tuttuja. Eivätkös olekin mukavia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti