18.12. 2x3 yötä jouluun

 

 Aamuisin on niin pitkään pimeää, että voi venyttää aamiaista vaikka kuinka kauan, koska aamuhan tulee vasta, kun aurinko nousee.

Aamiaisen ajaksi sytytän kynttilät, tai tuikut, eihän puhelimelta lehden lukemiseen muuta valoa tarvitse. Eikä aivojenherättelypeliin. Tänä aamuna aivoni kylläkin toimivat jo aamiaisaikaan hyvin, sillä nukuin makeasti jopa 7 tuntia. Mutta kellohan oli vasta 5? Katsoin ulos, aivan kuin sieltä löytyisi tähän mysteeriin ratkaisu, ja oih! Taivas oli pilvetön ja tähtösiä täynnä! Siispä nopsastinopsasti (koska taivas menee niiiiin nopsasti pilveen) vedin vaatteet päälleni, huopikkaat jalkaan ja lähdin pihalle.

Tämä kuva kylläkin on aiemmin otettu, kun kuu valaisi kaiken maagiseksi ja ripotteli hopeahelmiä hangelle, Pidän siitä kovasti ja halusin näyttää teillekin ihmeellisen yön. Aika pimeä se on, vaikka kuutamoinen.

Viikonloppuna satoi paljon lunta ja räntää, ja tuuli tuiversi, joten polkuni olivat melkein kokonaan umpeutuneet. Onneksi huopikkaissa on pitkä varsi enkä kastellut jalkojani kahlatessani kasvimaalle, josta näkyy eniten tähtiä. Siellä ne olivat, kaikki tutut, vaikka emme olleet pitkään aikaan nähneet toisiamme. Leijonan olen tänä talvena nähnyt vain kaksi kertaa, ja nyt se on jo kiivennyt korkealle etelän taivaalle.

Yritin talloa polkua paremmaksi, mutta talvihämärässä se oli vaikeaa, kun ei oikein nähnyt, missä se umpeenlumettunut polku kulki. Usein astuin sivuun ja, no niin, lunta meni huopikkaaseen. Se niistä kuivista jaloista!

Koira haukkui. Ei vaan kaksi koiraa. Punatulkku jutteli männyssä jotain unissaan mutta kukaan ei vastannut. Tähdenlento! Se oli suuri ja aika hidas, niin että ehdin jopa esittää toivomuksen, ennen kuin se sammui. Mitä? Tietenkään en kerro, eihän se silloin toteudu!

Eilen oli koululla myyjäiset ja kävimme hakemassa sieltä joulukuusen, ihan oikean metsäkuusen Karhulan tilalta kuulemma, ja se on nätti vaikkei ihan kaunis olekaan. Nostimme sen sulamaan viileään kellariin vesiämpäriin, niinkuin ohje kuuluu, ja tänä aamuna kun kävin sitä katsomassa, siinä ei enää ollut lunta. Ehkä sen voisi jo kantaa sisään? Mutta ensin aion leipoa jouluherkkuja.

Siinä kiehuu taatelimössö, ja siitä siis tuli taatelikakku. Sillä aikaa kun se paistui, leivoin sulkaaviipalepikkuleipiä, ja niillä sainkin pikkuleipälaatikon täyteen.

Vielä haluaisin tehdä pipareita ja ripustella niitä kuusen koristeiksi. Ja ehkä piparkakkutalon...-mutta ei nyt, koska on jo lounasaika. Ja lounaan jälkeen lähden ulkoilemaan, tallomaan pihapolut kuntoon niin että huomisen räntä/vesisade ei pilaa niitä ihan kokonaan. On niin mukavaa kuljeskella lumisella pihalla. Kun ei vielä uskalla järvelle hiihtämään.

On keskipäivä ja aurinko yltää juuri ja juuri kurkkaamaan vastarannan puiden latvojen yli.

Nyt ei polkujen poikki risteydy yhtään hiirenpolkua, vaikka aiemmin niitä on ollut useita. Siellä ne hiiret ja myyrät kipittelevät lumen alla suojaisissa tunneleissa, eikä nälkäinen varpushaukka parka saa helposti vatsantäytettä. No ei se kovin nälkiintyneeltä vielä näyttänyt siinä pensaan oksalla istuskellessaan, viime viikolla, vai oliko se jo edellisellä viikolla, en muista. Tiaisillakin on pulleat masut tuossa ruokinnalla kinastellessaan.

Kas niin, polut alkavat olla kunnossa! Ja aurinko jo laskee, onneksi jo muutaman päivän päästä päivä alkaa pidentyä.

Mutta kohta on joulu! Jospa leipoisin vielä yhden kakun...

Siellä se paistuu!

Dundeen kakun! Se on nimetty skotlantilaisen Dundeen kaupungin mukaan. Se on kiva kaupunki, siellä on upouusi Viktoria ja Albert -museo ja vanha tehdasmuseo Verdant works ja kaikista mielenkiintoisin on Discovery-laiva. Ja tietysti siellä saa Dundee-kakkua, ihanan hedelmäistä makeaa kakkua, jota turisteille myydään pienissä pyöreissä rasioissa. Sellaisen leivoin. Olisin halunnut maistaa sitä, mutta en halunnut leikata siitä palaa, kun se on niin nätti. Vein sen kokonaisena kellariin odottelemaan jouluvieraita. toivottavasti hiiret eivät syö sitä kokonaan.

glögitauko

Olin jo ihan nääntynyt kaikesta touhusta enkä edes ehdottanut Artolle kuusen sisälle tuomista, vaan istuimme katsomaan Miracle on 34th street -elokuvaa, sitä vanhempaa versiota. Uudemman katsoimme eilen. Ihan mukavia molemmat. Uudempi on enemmän nykyaikaa, mutta vanhempi on rauhallisempi ja jotenkin tykkään siitä enemmän. Varsinkin niistä miljoonista kirjeistä joulupukille.

Mutta nyt on kyllä jo päivä pulkassa. Jaksaisinkohan vielä muutaman kuvan tähän lisätä...-hyvää yötä!