Vähän jotakin

 Retiisejä ja herneitä, Persiljaa ja ruohosipulinkukkia. Jotain pientä on ihan pakko saada kasvattaa, kun kerran maata on. Mutta missä olisi sopiva paikka? Oikeastaan olisin halunnut tehdä kasvimaan sinne, missä raparperi kasvaa,

mutta kun näin sen lupiinimansikkapellon, iski suunnaton lupiininkitkentälaiskuus, ja päätin raivata vähälupiinisemman alueen vattutiheikön laidasta kasvimaatani varten. Kolmen päivän talikkohommien jälkeen olin saanut raivatuksi n. kuuden neliön alueen. Siitä tulisi kasvitarhani kukoistava alku.

Maa on kallellaan järvelle päin, joten päätin tehdä kasvilavan, ettei sade vie saven päälle/sekaan lapioitua multaa mennessään. Avulias isäntä tuli mukaan rakentelupuuhiini, ja nopsasti saatiinkin kaksi pikkuista lavaa valmiiksi. Varmuuden vuoksi laitoin lavan pohjalle pahvia ja sitten vasta multaa, koska savessa varmasti on lupiinin ym. rikkaruohojen siemeniä. Sitten istutin ne muutamat yrtit, jotka olivat jo odottamassa talon terassilla: persilja ja ruohosipuli, sitruunatimjami ja sitruunmelissa.

Kun muuta valinnanvaraa ei taimitarhassa vielä ollut ja PAKKOHAN jotain oli saada. Toinen lava täyttyi retiisistä ja porkkanasta, pinaatista ja herneestä. Vaikka mietityttää, tykkäävätkö ne samanlaisesta mullasta? No, kokeiluluontoinen kasvimaahan tämä muutenkin on. Talvella opiskelen lisää, ehkä sitten ensi kerralla onnistuu, jos ei nyt.

Tietysti pitää olla mansikkamaa. Koska puhdistettua maata oli vielä jäljellä, nikkaroimme vielä yhden lavan, sellaisen, johon juuri mahtui 20 taimea, senga senganaa ja polkaa.

Kun toimin sen ohjeen mukaan, jonka mielestä 30cm on sopiva taimiväli. Yksi taimi oli jo kukassa. Saamme yhden mansikan, jos hyvin käy.

Ongelmana oli vesi. Koska täällä ei ole niin mukavan sateista kuin Skotlannissa, täytyisi kasveja varmaankin joskus kastella! Mutta polku järvelle on savinen ja liukas ja jyrkkä, että vaikka matka ei ole kuin reilut kymmenen metriä, kastelukannujen raahaaminen olisi liian vaivalloista hommaa. Päädyimme ratkaisuun pumppu ja vesisäiliö. Viikon aikana säiliöön oli kertynyt n. 3 cm vettä. Se ei ehkä vielä riitä koko jättimäisen kasvimaani kasteluun. 😉 Nyt siinä kylläkin on kastelukannullinen enemmän vettä, ja kukkivia tuomenoksia. Kun piti karsia yksi oksa rantatuomesta, jotta veneelle saatiin hyvä paikka. Eikä kukkia toki voinut heittää tunkiolle!

Sitten sain Maatiaiselta tilaamani siemenpussit. Palsternakka ja pavut pääsivät mansikkamaalta yli jääneeseen multaan.

Puna- ja keltajuuret yrttilavan toiseen reunaan. Katsotaan, mitä tapahtuu. Olisiko pitänyt odottaa muutama viikko ennen kylvämistä? Mutta kun oli jo kesä? Ja sitten se meni pois. Tullee takaisin kohtapuoliin, mutta onko maa sittenkin liian kylmää siemenille? Toivottavasti minulla on aloittelijan onnea tässä puutarhanhoidossa!

Terassilla odotteli istuttamista vielä clematis -ei kun kärhö (yritän opetella suomenkielisiä kasvinimiä), jonka isäntä valitsi taimitarhasta. Se tarvitsisi tuen, jota pitkin kiivetä. Koska risukasassa oli pitkiä korallikanukan oksia, päätin rakentaa tuen niistä. Viisi keppiä maahan ja narulla yhteen. Sellainen kesti Liverpoolin puutarhassamme kaksi vuotta. Tokko täällä niin kauan, mutta vuoden päästä on ehkä enemmän aikaa rakennella tyylikkäämpi versio.

Ja koska oksia oli vielä enemmänkin, päätin rakennella vielä pari, rajoittamaan kasvimaata tulevaisuudessa kasvavaan puupuutarhaani menevästä polusta. Näihin voisin laittaa lisää cle...- eikun kärhöjä. Tänä vuonna ehkä krasseja ja köynnöskesäkurpitsan. Jos vain tuo hento teline kestää kurpitsojen painon!😀 Mutta vahvistetaan sitten telinettä, jos ei kestä. Väliaikaisiahan nämä nyt ovat. Mutta hauskaa puuhaa!

Siinä nyt sitten Pikku Kasvitarhani on! Hieno! Satoa odotellessa:🍓

Huhtikuu

 Niin hassusti on käynyt, että kokonainen kuukausi on kulunut viimekertaisesta päivityksestäni. Miten se aika niin nopeasti on kulunut? Mitä me oikein on tehty täällä? Täytyy oikein miettiä... -no, ainakin heittelin aika kamalan määrän lunta varjoasta aurinkoon. Sitten on ripusteltu kattolamppuja, kiinnitetty kaappien ovien lukkoja. Jotain pihatöitäkin on ehtinyt puuhata, mutta niistä ehkä myöhemmin.

Ajattelin nyt kertoa meidän ulkorakennuksesta.

Siinä on vasemmalla autotalli (johon auto ei vielä ole mahtunut tutustumaan)

keskellä on halkovaja

ja oikealla aitta. Tarkoitus oli remontoida parhaat päivänsä nähneestä aitasta kesäkamari, nukkumapaikka vielä muutamalle kesävieraalle (jos 11 sisällä talossa sattuisi olemaan liian vähän :D  Onpahan valinnan varaa...) Mutta sitä ennen piti tyhjentää aitan vintti, että saatiin eristevilloja myös katon alle. Mutta ennen sitä piti siivota halkovaja, jossa halkopinoja oli ainakin neljä pitkin poikin, ja kaikenlaista muuta tarpeellista puutavaraa siellä täällä. Ennen oikeaa siivoamista rakensimme halkovajaan sisäseinät, jotta villoja saataisiin myös vajan ja aitan väliin.

Tuossa kuvassa näkyy takaseinälle ruuvattu ovi. Sen alla on kaksi muuta tarpeettomiksi havaittua ovea. Oikeanpuoleinen seinä väsättiin lastulevyistä ja epämääräisistä laudoista, joita vajasta ja autotallista löytyi.

Tikapuut ovat omin käsin tehdyt: toisen puolen teki Arto, kun piti päästä tutkimaan, minkälaista puutavaraa parsien päällä on. Minä väsäsin tälle näkyvälle puolelle tukevammat askelmat, että uskalsin kiivetä aitan vinttiä tyhjentämään. Sieltä löytyi: Tyhjiä pahvilaatikoita. Styroxia niistä pahvilaatikoista. Kymmenittäin mehukattitölkkejä! (myöhemmin ajattelin, että niistä olisi voinut rakentaa kivan lautan...). Optimistijollan purje. Purjelauta, joka pääsi ulkoilemaan.

Antenneja. Vaalimainoksia. Kaksi sängynrötisköä. Lastulevyjä (joista myöhemmin tehtiin osa aitan katon yläpuolta, villojen päälle). Yksi kuollut päästäinen kauralyhteen pätkien ympäröimänä.(ihmettelinkin, kuka sen oli hajoittanut...) Kaikki pudottelin alas vajaan (joka silloin oli tyhjä, lukuunottamatta halkoja). Siitä tuli monta kierrätyskuormaa perjantai-iltapäivien iloksi.

No vihdoinkin pääsimme aittaa rakentamaan! Paitsi että ensin sieltä kannettiin tavarat puuvajaan (ks. yläkuvaa), ja revittiin pois kupruilevat kosteat seinänpäällysteet ja sisäkatto. Ja lattialevyt, koska aioimme tehdä eristyksen myös lattiaan.

Ja taas käytiin kierrätyskeskuksella!

Sitten näimme perhoset. Neitoperhonen availi siipiään palkilla, jolle piti naulata kattopaneeli. Kaksi muuta perhosta istui ylempänä orsilla ihan nukuksissa. Arto siirsi Neidon autotallin puolelle, emmekä ole sitä sen koommin nähneet.

Vanhan seinän sisältä löytyi rulla vaalimainoksia, joiden sisällä oli hiirulaisen hieno maja. Hiirulainen ei ollut kotona, joten otimme hyvän tukevan paperin käyttöömme ja teimme siitä seiniin tuulisuojan.

Sitten oli aika tarkistaa palkkien kunto ja vaaitus. Hiukan teimme korjailuja:

Ei ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. (aistin japanilaisen rakennusmestarin irvistelevän...)

Siellä katonrajassa oli kymmeniä ampiaispesiä! Mutta ei niissä ketään varmaan asunut, kun kukaan ei piitannut meidän häirinnästä. Tuokin yks oli varmaan kuollut kun ei mihinkään liikkunut.

Sitten kiinnitettiin kattoon höyrysuojat ja paneeli.

Alkoi näyttää siltä, että joskus tässä on aitta.

Nokkosperhoset olivat muuttaneet ikkunan alle nuokkumaan. Toinen oikaisi tuntosarvensa ja lähti hitaasti laahustamaan kohti ulkoilmaa. Toinen vielä torkkui. Myöhemmin sekin heräsi ja aukaisi siipensä. Siitä tiedän, että se oli nokkosperhonen. Yritin ottaa siitä ulkoa kuvan, mutta se lennähti matkoihinsa.

Arto meni käymään Kuopiossa asioilla ja minä sillä aikaa sovittelin villoja seinille. Se oli aika hauskaa, vaikka pitikin olla suunenä- ja silmäsuojat. Lattiaa oli jo edellisenä päivänä puolet valmistunut, mutta takanurkat sain täytellä parruilla keikkuen.

Välillä kuljeskelin pihalla, kun oli niin kaunista ja lämmintä, ja hei! Aitan seinustalla kukki sinivuokko!

Höyrysuluista ehdin laittaa vain yhden siivun ennenkuin Arto tuli takaisin. Mutta sain laittaa loputkin. Mikä mestariteos! Plink plink!

Koko päivän oli kaksi sitruunaperhosta kierrellyt kuivan ja kasveista tyhjän pihamaan yllä. Välillä toinen istuutui kirkkaan vihreälle muovinauhalle, varmaan se luuli saavansa siitä mettä. Sääliksi niitä kävi, vaikka ojan takana aurinkoisessa rinteessä kasvoikin muutama leskenlehti, joiden ympärillä ne myös kisailivat. Niinpä seuraavana aamuna käväisimme Kuopiossa taimimyymälässä hakemassa vähän kukkia. Narsisseista perhoset eivät välittäneet, mutta orvokit olivat onnistunut valinta!

Sitten jatkui mittaaminen ja sahaaminen, seinäpaneelien kiinnitys.

Aurinko porotti oikein mukavasti. Vähenneettiin päällimmäinen vaatekerros ja silti oli hiki tulla. Kävin järvessä huuhtoutumassa ja istuin sitten hetken laiturilla lämmittelemässä. Enpä olekaan ennen istunut uikkareissa jäisen järven rannalla huhtikuussa!

Hiljalleen seinät valmistuivat, ja lattialaminaatitkin ilmestyivät paikoilleen. Niistä kiinnitellessä huomasimme, kuinka kamalan vinossa seinät olivatkaan!

Huone näytti puiselta. Tai kuusiselta. Hienolta. Mutta homma oli vielä kesken. Listat odottivat lattialla huomista päivää. Sähköjohdot piti laittaa paikoilleen. Mutta kamalin ja vihoviimeisin askare oli katon eristys ja eristeiden peittely. Tila oli harjakaton alus, toiselta reunaltaan korkeintaan 30cm, teräviä nauloja pitkin kattoa, oikea unelmahomma. Ja villojen asettelijan piti tietysti tasapainotella palkeilla, koska alla olevien paneelien läpi ei varmaankaan ole mukavaa pudota. Vähitellen sekin alkoi valmistua, kun lastulevyjen lisäksi käytimme lattian tekoon vajan kuvassa lattialla lojuvat laudat. Hyvä siitä tuli.

Ähkien ja puhkien sitten heti nostelimme ison lautapinon uudelle vintille, sillä illalla ja huomenna oli luvassa surkeaa koiranilmaa.

Kaksi pisintä lankkua raijattiin autotalliin, koska niitä oli piakkoin tarkoitus kayttää aitan terassin korjaamiseen. Eivätkä ne olisi meidän voimillamme varmaan ylös vintille nousseetkaan.

Listoja oli monenvärisiä, uusia ja vanhoja, "tyylikäs" yhdistelmä, varsinkin kun lattiapaneelikaan ei ollut sen väristä miltä se nettikaupan sivulla näytti.

Sähköjohdon kiinnitys oli matalan tason hommaa. Ja sitten sää muuttui. Räntää alkoi lätsähdellä alas taivaalta sakeanaan.

Lainelaudan vedenkestävyys tuli testatuksi.

Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla.