Onpas ihanaa, että saa asua täällä missä ei tarvitse muuta kuin avata ovi niin luonto ryntää sisälle! Siis, en nyt tarkoita, että puput loikkisivat tai linnut räpiköisivät sisälle, vaan tuoksua! Tässä eräänä aamuna, kun lumi oli yön aikana peittänyt koko maan, tuoksui aivan talvelta. Helposti, vaikka joku olisi sitonut huivin silmilleni ennen heräämistäni ja sitten taluttanut minut ulos, olisin haistanut talven. Lahti oli puoliksi jäässä, lumen peittämä, ja vastarannan puut olivat pukeutuneet pitsimekkoihinsa. Aivan kuin ilma olisi helistellyt tiukujaan. Talvi oli tullut.
Olin jo täysin kyllästynyt tuohon välikauteen, kun maa oli jäässä, lumeton, ja taivas pilvessä, tähdetön ja kuuton. Auringon valo sentään pääsee pilvien läpi, onneksi. Joskus haluaisin kokea Lapin kaamoksen alusta loppuun. Kuinka erilainen se on, pystyykö siellä elämään, kun on tottunut siihen että valoa sentään jonkin verran on syksylläkin.
Tänä aamuna heräsin vasta puoli kahdeksalta, ennenkuulumatonta! Onneksi ei tarvitse kellosta välittää, vaan voi sytyttää aamun kynttilät milloin sitten herääkään. Kynttilän valo on niin lohdullista. Joka tapauksessa oli vielä pimeää, ja täytyi sytyttää ulkovalo, että näin, paljonko uutta lunta oli yöllä satanut. Pari senttiä varmaan, joten aamuliikunnaksi sain kolata vitivalkoiseen vitilumeen polut ovelta autotallille ja kompostorille. Pakkasin lumen kompostorin ympärille eristeeksi, ja vaihdoin kompostinlämmittimiin (kakkutukun suklaapallorasioihin!) kuuman veden. Talvikompostointi on niin hidasta. Jäätyneistä perunankuorista ja kahvinporoista ei tule helposti multaa. Toivon vain, että komposti ei jäädy eikä täyty ennen kesää.
Laitoin linnuille uudet pähkinämakkarat. Tänään ne saavat syödä siemenautomaatit tyhjiksi, ettei sinne pohjalle jää siemeniä pilaantumaan. Lintuja on ihan hirveän paljon! Enimmäkseen tinttejä (myös pari hömötiaista!) ja pikkuvarpusia ja viherpeippoja. Harakat ja närhet käyvät päivittäin, tikka silloin tällöin. Punatulkut ja keltasirkut syövät maahan pudonnet siemenet. Hiirulainenkin siellä on viipeltänyt. Mutta ei varpuspöllöä eikä Harri Kanahaukkaa ole vielä näkynyt.
Eilen jää oli ehkä puoli senttiä paksua, tänään en viitsinyt kastella paljaita sormiani. Kun ei ollut työkalua, jolla jään rikkoa. No, enpä tuonne jäälle uskalla lähteä seikkailemaan, ennenkuin näen jonkun muun siellä liikkuvan. Pidan enemmän lämpimästä kylvystä kuin kylmastä.
Tänään menen ulos lumivalohoitoon, ja sitten aion tehdä uuden himmelin, kun entinen jäi roikkumaan Kinlochlevenin mökin vintin kattopalkkiin. Ehkä siihen olisi pitänyt ripustaa käyttöohje uudelle asukkaalle...
Yritin etsiä vanhan himmelin kuvaa, ja löysin kuvia Skotlannista mökin pihalta 27.12.2018. Talvikukat kukkivat!
