Tunsin olevani dekkarin henkilö. Valvoin keskellä yötä ja luin (juu, dekkaria!), kun yhtäkkiä pihavalo syttyi! Innoissani pomppasin sängystä ylös ja tuijotin ulos. Toivoin vihdoinkin näkeväni, mikä eläin siellä liikuskelee ja sytyttää valon. Mitään ei kuitenkaan näkynyt tälläkään kertaa, ja asettelin itseni takaisin peiton alle kirjanlukuasentoon. Äkkiä valo syttyi uudestaan! Ja sammui heti kohta. "mitähän se eläin oikein puuhaa?", mietin. Mutta kirja oli jännässä kohdassa, ja jatkoin lukemista. Kunnes, taas se syttyi! Nyt oli pakko nousta ylös ja varovasti hiipiä keittiön ikkunaan, josta näkee paremmin pihalle ja aitalle. Jos siellä vaikka on varkaista! Murhamies! Joku yösijaa etsivä kulkija! Sellaiset ajatukset alkoivat jo vähän pelottaa, ja kurkin ikkunanpielen takaa hyvin varovasti.
Oli kovasti tuulinen ilma, ja...-hei, nyt tajuan! Tuulenpuuskat heilauttelivat aitan ovea auki ja kiinni, ja joka heilautuksella valo syttyi! Helpotuksen huokaus! Pistin paljaat varpaani saappaisiin ja kävin painamassa oven tiukasti kiinni. Sitten jatkoin vähemmän jännittävän dekkarini lukemista.
Aamulla herään, ja lähden keittämään aamukahvia. On aivan pimeää. Missään ei ole katuvaloja eikä muitakaan valoja ole näkyvissä. Yhtenä aamuna törmäsin pimeässä pinoon vanhoja laatikoita, jotka kaatuivat rymisten eteisen lattialle. Onneksi Arto ei herää "niin pienestä". Ääni ei kuitenkaan minun korvissani tunnu mukavalta hiljaisessa aamussa, joten nykyään käytän kännykän taskulamppua opastajana. Ensin sytytän kynttilän. Katson näkyykö tähtiä. Onko niin pimeää, ettei järven aaltoja näy? Kahvit juotuani mietin päivän ohjelmaa: mikä huone tänään maalataan, sahataanko kaappeihin hyllyjä, vedetäänkö laudoista nauloja irti? Vai mennäänkö Kuopioon ostoksille? Saunaan!
Kuopioon on 50km, joten joskus (yöllä valvottuani dekkarin seurassa) alkaa nukuttaa. Olen tosi hyvä nukkumaan autossa! Ihan oikeasti nukkumaan ja näkemään unia. Mistä luulette minun useimmiten uneksivan? Väärin! En näe dekkariunia koskaan (luulen). Näen unta Skotlannin vuorista. Kävelen siellä korkealla pää pilvissä, tukka tuulen takuttamana. Ylös ja alas polkuja, ohi kaurislaumojen, yli purojen, kiveltä toiselle pomppien. Sitten herään, pyyhin kyyneleet silmistäni, ripustan maskin kasvoilleni ja lähdemme rautakauppaan. Siellä myydään hyvää pullaa!
