Taisi olla vielä lokakuu, kun seisoimme rautakaupan kassalla ja huomasin amarylliksen sipulit! Niitä oli viidessä laatikossa, siis viisi erilaista. Paitsi että yhtä lajia oli vain yksi puolikas sipuli, se oli sellainen joulunpunaisesti kukkiva ihanuus. Oli vaikeaa päättää minkävärisen ottaisin, valkoisenko, vai valkopunakirjavan? Vaiko jommankumman punaisista? HIRVEÄN vaikea valinta, joten päätin olla valitsematta ja ottaa yhden jokaista väriä. Jouluhan on kerran vuodessa vain...
Edellisen kerran kasvatin amarylliksia sipuleista Prestwichissä, Manchesterin lähellä n. 10 vuotta sitten. Selasin Kotona Ulkomaalla -blogin sivuja ja siellä oli yhteiskuva niistä, muuten en olisi muistanutkaan. (Olisin laittanut sen kuvan tähän, mutta nyt en kyllä enää löytänyt sitä arkistostani.) Samalla lailla monenkirjavia nekin olivat. Mutta Englannissa niiden nimi oli hippeastrum! Yritin suomentaa: astrum tai aster tai astra, sehän on tähti. Ja hippi on aina hippi, joten selvästikin suomeksi hippitähti! (vaikka oikeasti se onkin ritarinkukka.) Ja sitten googlasin, että amaryllis ei olekaan ritarinkukka eikä hippeastrum, vaan jotain ihan muuta, ei ne ole ollenkaan sukulaisia keskenään. Samaa heimoa kylläkin. Ja kuvissa samannäköisiäkin, ainakin melkein. Mietin sitten siinä sipuleita multaan piilottaessani, että olivatpa nämä nyt hippejä tai amarylliksiä, toivottavasti niistä tulee kauniita ja ihania.
Istutin sipulit marraskuun alussa, kun ohjeissa sanottiin, että kukinta on kuuden viikon päästä. Mutta hei! Kukat kasvoivatkin hirmuisen nopeasti ja valkoinen (vaikka tässä se näyttää vaalean punaiselta) hippitähti avasi nuppunsa jo joulukuun 9. päivä.
Muutama päivä ennen joulua kirjava ja toinen punaisista hipeistä olivat täydessä kukassa.
Pitää varmaan ripustaa kattoon...
Ja sitten tulikin mieleeni, että saimme talon edelliseltä omistajalta "perinnöksi" kaksi hienoa keramiikka-amppelia! Kun vaihdoin niihin pidemmät narut ja sidoin Hippien pitkät varret naruihin kiinni, kasvit pysyivät ihan hyvin pystyssä. Ripustin ruukut korkealle, osittain portaiden ylle. Hyvä, paitsi että kukkia ei oikein niin korkealta huomannut! Kyllä ne nyt viikon verran siellä pärjäävät, ajattelin, koska kissathan ovat jo aika vanhoja hyppelehtimään roikkuvissa keramiikkaruukuissa. Nuorempina ne varmaan olisivat olleet innoissaan sellaisesta retkeilypaikasta!
Joulu päättyi, vieraat lähtivät ja nostin Amppelihipit alas kasvilampun alle. Toinen niistä oli jo loppuunkukkinut, mutta toisssa oli vielä yksi puhkeamaton nuppu! Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa, niinkuin siitä ylähyllyn Pikkuhipistäkin, joka ei vielä ollut avannut ensimmäistäkään nuppua. Monena aamuhämäränä istuin portaalla kasvilampun valossa kukkien vieressä lukemassa, ja aina kappaleiden välissä ihailemassa Hippejäni.
Oletteko joulukiireiltänne ehtineet tarkkailla amarylliksiänne? Kuinka vihreät nuput muuttuvat hitaasti terälehtien värisiksi.
Kuinka terälehdet ilmestyvät esiin suojastaan, emit ja heteet vielä piilossa terälehtien keskellä.
Tätä pikkuhippiä sain ihastella kolmatta viikkoa, sillä se aukaisi ainoan vartensa päähän neljä kukkaa, ja kaukaa katsottuna se näytti hupsulta tupsulta!
Nyt ne pääsevät levolle, keväällä ulos ja sitten syksyllä, ehkä ne suostuvat vielä kukkimaan yhtä ihanasti kuin tänä jouluna.
Mutta hei! Onkohan meillä ensi jouluna neljä kissaa!!!
