Peti ja puuro

 Siellä Wuoksi-laivalla tuijotellessani ikkunasta aakeaa laakeaa valkoista järvenselkää ryntäsi mieleeni toinen laivahotelli, jossa yövyimme ehkä v. 2002 joulun aikaan. Satamaa ja merta senkin ikkunasta, sellaisesta pienestä pyöreästä luukusta, näkyi, mutta erilaista se kuitenkin oli, sillä oltiin lähellä Los Angelesia Long Beachilla Queen Mary -hotellissa. Siis laivassa. Ihan oikeassa eläkkeellä olevassa valtamerilaivassa, joka oli aikansa (1936-1967) upein ja nopein Atlantinylittäjä. Nyt siellä siis on hotelli, ravintoloita ja museo. Olimme siellä hääpäiväillallisella, en muista mitä söin, mutta joulukuusessa oli vilkkuvat valot! Onneksi se oli selkäni takana!

Sieltä sitten vanhat muistot kuljettivat minut seuraavalle yöpymispaikalle, joka oli leirintäalue, jossa olimme vain me kaksi, ja aamuyöllä kohtasin bobcatin, sellaisen amerikkalaisen ilveksen. Tai siis en kohdannut, vaan näin kaukaa, mutta kyllä se oli bobcat eikä kissa.

Ja sitten tuli tietysti mieleen se yö, samalta reissulta, kun olimme yötä Anza- Borregon autiomaassa. Olisiko ollut jouluyö, ehkä, mutta ainakin oli kamalan kylmä kun yritimme nukkua kojoottien ulvoessa kesäteltassamme kesämakuupusseissamme, ja aamulla vesi oli jäässä trangiassa!

Hauskoja muistoja!

On sitten sellaisiakin yöpymispaikkoja ollut, Kaliforniassa, jotka silloin eivät olleet ihan niin hauskoja, mutta jälkeenpäin naurattavat. Esimerkiksi "En-muista-missä"-paikassa oli mikroaaltouunissa käristetty torakka! Ouch! Ja Miamissa oli baseballin loppuottelu juuri silloin kun me satuimme sinne, ja vapaita majoituspaikkoja ei juuri ollut. Saimme sentään huoneen: sametilla vuoratun, himmeävaloisen, jossa oli iso peili katossa jättikokoisen pylvässängyn yläpuolella. Heh! Äänieristys oli kyllä hyvä, mutta aamiaiseksi vain laihaa kahvia ja makea pulla.

Kaikenlaista.

Englannissa kuljeskellessani valitsin usein majapaikaksi jonkun ikivanhan hotellin tai pubin yläkerran huoneen. Niissä oli tunnelmaa. Useimmiten viileää, jossei kylmää, koska ikkunat olivat vanhoja eivätkä aina ihan kunnolla menneet kiinni. Kerrankin tungin ylimääräiset koristetyynyt ikkunanrakoon, kun niin kovasti veti. Ja patterit yleensä alkoivat lämmetä noin 5 pm, joten jos vaatteet olivat kastuneet kävelyreissulla, niitä sai kuivailla tukankuivaimella, jos halusi aamuksi kuivaa päälle.

Näkymä Carlislen hotellin ikkunasta

 

Itsepähän majoituksen valitsin. Mutta eivät ne uudemmatkaan majoitukset aina hyviä olleet. Glasgowssa valitsin halpishotellin, joka kuvissa näytti harvinaisen modernilta ja mukavalta, mutta jonka sitten nimesin "muovihuoneeksi", sekun oli kiiltävällä punaisella maalilla maalattu, sänky täytti melkein koko lattian niin että tuskin repulle löysin tilaa. pöytä oli taitettu seinälle ja kun sen avasi, tuskin mahtui sen viereen istumaan, sängyllä! Eikä siinä huoneessa ollut edes ikkunaa! Aika ahdistavaa! Mutta selvisin.

Maailman kapein hotelli Moffatissa

Sitten oli se hiukan kalliimpi pubin yläkerran huone. Se oli iso ja mukava, ja kylppärissä oli amme ja pehmoiset valkoiset kylpytakit. Juuri kun pääsin ammeeseen ihanan lämpimään kylpyyn, oveen koputettiin. Onneksi oli kylpytakki, avasin oven ja pubin emäntä tuli kovasti valitellen kertomaan, että huoneen valo on varmaan sammunut, se yleensä tekeen niin, jos keittiössä sähkö katkeaa. Ja niinhän se olikin. Tuli korjatuksi. Mutta sammui myöhemmin uudestaan. Onneksi eivät tulleet taas korjaamaan sitä, olin jo piiloutunut peiton alle lämpimään opaskirjani kanssa. Yölamppu toimi moitteettomasti.

Aika moni majatalo oli nimeltään George, niinkuin tämä Marlowessa.

Mutta jos jaksatte, kertoisin mielelläni vielä kahdesta majapaikasta, joita mielelläni aina välillä muistelen. Toinen on Clifton Hampdenin kylässä, kävelymatkan päässä Oxfordista, vanhan maantien varrella, siinä oli muitakin hyvin vanhoja ristikkorakenteisia taloja, eikä autoja ollenkaan.

Abdington road Clifton Hampdenissa

  Sen vanhan pubin nimi oli The Plough, mutta nyt se on enää B&B.

The Plough Inn

  Huone oli valtava, valkoisiksi maalatut seinät ja tummat vänkyräiset katto- ja seinäpalkit. Kylpyhuone oli valtava sekin, melkein tuli torikammo kun siellä kävi. Mukavinta siellä kylläkin oli vanha isäntä, joka jutteli mukavia aamiaisella. Ja kun olin lähdössä viileään sumuiseen aamuun kävelemään kohti Oxfordia, hän tarkisti, että vedin takin vetoketjun tiukasti kiinni ja pipon päähäni. Niin ystävällisen huolehtivainen.

Mukavimmat emännät kuitenkin olivat Craik Na Dav-nimisessä B&Bssä Invermoristonissa. Heillä oli isot ikkunat olohuoneesta puutarhaan ja lintujen ruokinta ikkunaan kiinnitetyissä "mökeissä". Siinäpä sitten vertailtiin ruokavieraitamme, ja aika jännää että heillä ei käynyt punarintoja, joita meillä kyllä oli. Meidän koti ei siis ollut ihan hirveän kaukana sieltä. Olohuoneen seinällä oli useita upeita talvimaisemakuvia, ja emännät kertovat niiden olevan heidän entisestä kotipaikastaan Sutherlandista, pohjoisimmasta Skotlannista. Ihailin kuvia kovasti, mutta he kertoivat, että elämä ei siellä ollut helppoa, myrskytuulia ja sateita oli usein, eikä asutusta kovinkaan paljon, kaupunkien palvelut kaukana. Ajelimme siellä kerran kesällä, Arto ja minä, eikä siellä todellakaan ollut juuri muuta kuin suota ja nummea ja  junanrata, joka vei Skotlannin pohjoisimpaan kolkkaan.

Tuulimyllyt mylläsivät varmaan hyvin aakeissa laakeissa maisemissa.

Voin kuvitella sen aakean laakean talvimaiseman, melkein kuin Wuoksi- laivan ikkunasta Kuopiossa...Heh!

Craik Na Davin emännät kyselivät tarkasti, mitä polkua aion kulkea, ja kertoivat sitten, että siellä kukkuloiden yllä usein lentelee kotka! Jospa olisin niin onnekas, että näkisin sen! Mutta en nähnyt.

Ei näy kotkaa

Sellaisia yöpymispaikkoja. Etsin nyt jotain kuvia palan paineeksi. Kalifornian kuvat eivät ole tällä koneella, joten niitä ette näe. Vai olikohan minun puhelimessa kameraakaan vielä silloin...