Tulivat helteet eikä yölläkään ilma viilentynyt. Sisälämpötilakin kohosi yli hellerajan, enkä millään pystynyt nukkumaan niin kuumassa. Siispä otin vuoteeni, tai siis vain peiton ja tyynyn, ja kävin kellariin, jossa on mukavan viileää. Siellä on onkalo, tai siis ei onkalo vaan sängynkokoinen isosta tilasta liukuseinillä erotettu nukkumispaikka, jota kutsumme luolaksi, koska liukuovien kankaan kuviona ovat kivet. Kun aurinko oli laskemassa ja valo siivilöityi luolaan näytti tämmöiseltä:
Ensimmäinen oikea luola jossa kävin oli Torholan luola Karkalin luonnonpuistossa Lohjalla. Menimme sinne Arton ja hänen vanhempiensa kanssa joskus 1960-luvun lopulla. Ei se vielä silloin ollut turistinähtävyys, ei ilmoitustaulua eikä kunnollista parkkipaikkaakaan. Emmekä sitten menneetkään kovin syvälle luolaan, kurkkasimme vain helposta eteisestä saliin. "Tämän voin tulla tutkimaan joskus toiste, kun kerran muut eivät halua ryömiskellä kuravellissä" taisin ajatella. Mutta enpä ole siellä sen jälkeen käynyt. Maailmassa on monia luolia. Monia pieniä seikkailuja. Ihan helppoja tyttölapselle sopivia...
Toinen luola, jonka muistan, oli Gotlannissa Lummelundan tippukiviluola. Se oli oikea tippukiviluola, tosin ihan pieni vain, mutta ensikertalaiselle (= minä) se oli ihme. Siellä opin sanat stalagtiitti ja stalagmiitti. Ja suunnilleen kaiken kalkkikivestä. Katosta roikkui tippukiviverhoja ja elefantinkorvia.
Myöhemmin olen käynyt monissa tippukiviluolissa mutta tämä on jäänyt muistoissani päällimmäiseksi. Toinen hieno oli kyllä Cheddarin luola Englannissa. Siellä oli vesilammikoita, jotka heijastivat tippukivet ja kalliot upeaksi tuonpuoleiseksi maailmaksi.
Lasten kanssa kävimme ainakin kahdessa upeassa keskieurooppalaisessa tippukiviluolassa, yhden nimi oli Karhuluola, vai olikohan siellä tippukiviä ollenkaan? Näistä luolista on aika hämärät muistot. Ehkä, pikemmin kuin nähtävyyksiä, seurasin lyövätkö lapset päänsä kallioon, kompastuvatko lammikkoon vai putoavatko veneestä. Toivottavasti lapsille jäi hauskemmat muistot!
Aika unohtumaton oli luola Kreetan saarella. Ajoimme luolalle vuokra-autolla, mutta emme voineetkaan mennä sinne sisälle, koska siellä oli aivan pimeää. Harmi! Ja silloin: paikallinen äiti poikansa kanssa tuli siihen ja hänellä oli tietysti hyvä taskulamppu. Ja niin pääsimme näkemään syvälle kallioon rakennetun kappelin, sen alttarin ja ikonin, sen verran kuin siitä taskulampun valossa näki. Palkkioksi äiti halusi valokuvan muistoksi retkestä. Onneksi Arton kamerassa oli salama.
Lasten ja lastenlasten kanssa kävimme eräänä kesänä jossain keskisuomen pikkuisessa luolassa. Sinne piti mennä yksitellen, tai ehkä äidin kanssa, tai ukin, ja luolan perällä oli pikkuinen ikkuna, josta voi vilkuttaa mummille! Jee!
Arton kanssa olemme sitten kaksin käyneet ihan seikkailullisissakin luolissa. Kertoisinko vaikka viidestä, eri puolilta maailmaa?
Ensin vaikka Navahojen maasta Arizonasta Antelope Canyon. Luulin, että retkeen kuului lento Grand Canyonin yllä ja sitten pieni veneretki kanjonin pohjalla, mutta siinä välissä pääsimmekin käymään Antelope Canyonissa. Olikohan se luola ollenkaan? Se oli veden kaivertama jokiluola tiilenpunaisessa kalkkikivikalliossa. Aivan uskomattoman värinen, ja seinät niin sileitä tai uritettuja ja kiemuraisia, ettei silmiään meinannut uskoa. Siinä jäivät kyllä lento- ja veneretket toiseksi ja kolmanneksi.
Toinen ihmeellinen luolakokemus oli meillä Hawaijilla, Volcanoes National Parkissa, Nahukun laavaputki. Semmoinen syntyy siten, että laavavirran pinta jäähtyy ja kovettuu, mutta sisältä sula laava valuu pois. Se oli kyllä ollut aikamoinen laavavirta, sillä putkessa voi reilusti kävellä ihan pystyssä. Ja siellä oli paikoitellen himmeät valotkin. Mutta ei mitään ihmeen mielenkiintoista kuitenkaan. Kasvisto siinä suuaukoilla kyllä oli runsasta ja rehevää. Myös valkoisia mansikoita!
Erään kesäloman vietimme kiertämällä Islantia, ja jossain niillä main missä Satu Rämö nykyään asuu, oli luola, jossa oli hieno kaiku. Siihen aikaan minä kuvasin videoita, kuvasin luolan seinän kirjoituksia ja lauloin samaan aikaan "...-voin vuori-ilmaa pulloon laittaa tietenkin, taikka vettä Atlantin..." Muistatteko sen Hectorin mukavan viisun? Kaiku oli kyllä aika mahtava, ja video on tosi hauska matkamuisto. Vaikka artisti voisi kyllä olla parempikin.
Islannista saa matkustaa tosi kauan seuraavalle luolalle: Uuteen Seelantiin, Waitomoon. Siellä meille annettiin märkäpuvut ja vanhat autonrenkaiden sisäkumit ja käskettiin hypätä jokeen. Se joki virtasi sisälle luolaan ja me kelluimme sen mukana, joskus yksin, joskus jonona muiden turistien kanssa. Ylhäällä voimme nähdä metalliset kulkureitit ja ihmisiä niillä kävelemässä. Ja yhtäkkiä joki laajeni pieneksi järveksi, ja luolan katossa tuikki kuin pikkuruisia tähtiä satoja kiiltomatoja! Wow! Olipa siinä autonrenkaalla hauska lekotella "tähtimuodostelmia" katsellen.
Viimein kerron kokemuksesta, joka oli kaikkein eniten luolamainen. Se tapahtui Ruotsissa, en ollenkaan pysty muistamaan missä, jossain metsäisellä alueella lähellä Norjan rajaa kuitenkin. Joukossa oli ehkä 10 henkeä oppaan keralla. Saimme päähämme kypärät, joissa oli karbidilamput, ne sytytettiin kun pääsimme ensimmäiseen valottomaan luolaan. Olipa jännää! Ei kuitenkaan pelottavaa, sillä opas oli hyvin rauhallinen ja vakaa kaikissa puuhissaan. Siinä luolastossa ei todellakaan pystynyt kävelemään pystyssä, joskus konttasimme ja ryömimme. Muistaakseni jossain ylitimme jonkun puron, vai oliko se lätäkkö vain. Yhdessä kohdassa voi valita, haluaako mennä ihmisenkokoista käytävää vai oikaista melkein ihmisenkokoisesta kolosta. Minä halusin tietysti oikaista. Se oli varmaan retken kohokohta. Tai sitten se, kun olimme kokoontuneet kaikki pieneen luolaan ja opas käski sammuttaa lamput. Täydellinen pimeys. Täydellinen hiljaisuus. Kunnes opas alkoi kertoa jotain luolista. Sitten taas sytytettiin lamput ja ryömittiin, kömmittiin takaisin maan päälle. Muistelunarvoinen kokemus se oli.
Onpas maapallo täynnä reikiä ja koloja! Täällä Vehmersalmellakin on luolia, olen löytänyt retkikartasta. Tänä kesänä aion tutkia niitä, kunhan ilma viilenee niin että uskallan lähteä pitemmälle pyöräretkelle.
Aurinko laski. Kotiluolassa tuli pimeää. Nukahdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti