Metsäkartanolla

Metsäkartanolla on monta isoa ruskeavalkoista taloa, joissa voi pitää leirikoulua.

Sitten on pienempiä tupia, joita voi vuokrata. Mutta mepä saimmekin asua tuon edellisessä kuvassa oikealla olevan rakennuksen päädyssä olevassa huoneistossa. Sen nimi on Kaarnikka, ja tässä on sen sisäänkäynti.

Saman talon leirikoululaisista ei ollut mitään häiriötä, ellei oteta lukuun sitä yhtä poikaviikaria, joka kävi soittamassa meidän ovikelloa. Ja jonka Arto näki ikkunasta kipittävän kovaa kyytiä karkuun nurkan taakse.

Paikka on kaunis, honkain keskellä, Ylä-Keyritty -järven rannalla, ja siellä oli kaiken maailman aktiviteetit suolentopallokenttää ja city parkour harjoittelurataa myöten. Leirikoululaisille on myös tarjolla tukkilaistaitojen opettelua ja korikiipeilyä, retkitaitojen opettelua yms. yms. Varmaankin kiva leirikoulupaikka!

Me kurkkasimme laskevan auringon ja menimme nukkumaan.

Aamulla olikin viileää, olisiko ollut +5, ja odottelimme jonkin aikaa ilman lämpenemistä ennen polulle lähtöä, koska minä onneton en ollut pakannut mukaan käsineitä ja pipoa. Onneksi oli ylipitkähihainen paita ja huivi. Ja aurinko lämmittämässä.

Päätimme kiertää pari pientä polkua Metsäkartanon lähellä. Viime keväänä Tiilikkajärven kansallispuistoa laajennettiin niin että nämäkin alueet ovat nyt osa siitä. 

Haravapuronpolun alkuun piti kävellä ensin metsäautotie/ladunpohjaa pitkin reilu kilometri, ja sitten vasta päästiin polulle.Mietin mistä Haravapuro on saanut nimensä, ja mieleeni tuli juttu muinaisesta maalaisäidistä joka opasti kaukaiselle niitylle heinäntekoon lähteviä lapsiaan: "Kun kävelette suon yli, muistakaa pitää haravaa poikittain edessänne, että jos uppoatte suohon, pääsette helpommin ylös!" Mutta se juttu tuskin oli tältä polulta.

Metsä oli aika tavallista metsää, siis minun mielestäni, koska Hyvinkäällä asuimme samanlaisen sekametsän vieressä. Arto voisi olla eri mieltä. Hänen kotinsa oli Hyvinkään toisella laidalla mäntykankaan lähellä. Tästä metsästäkin löytyi hauskoja juttuja: Katinlieko. Vai onko sillä nykyään joku toinen nimi?

Ja hiirulaisen jouluvalopalloja. Vai osaatko sanoa mitä ne oikeasti ovat? Luontoportti osaa ja Arto varmaan kohta kertoo...

Haravapuro olikin leveämpi kuin luulin. Menimme siltaa pitkin sen yli. Ihanan vihreää sammalta. Aurinko värjäsi ruskean veden oranssiksi.

Polun merkiksi puihin oli maalattu kirkkaan keltaisella renkaita. Ihan vain metsää suurentaakseni pysähtelin ottamaan niistä kuvia. Onkohan tämä taidetta?

 

Ainakin voitte aivovoimisteluksi miettiä, mitä puita nämä ovat. Helppoa!?

Polku on ilmeisesti alunperin ollut luontopolku, koska löysimme sen läheltä opastaulun:

Siihen puun juurelle oli rakennettu karhunpesä, normaalia kokoa suurempi. Jonka katto oli nyt romahtanut alas ja jäljellä oli sammaleinen painauma. Eipä sitä kyllä koskaan metsässä liikkuessaan ajattele, että samassa metsässä luultavasti on myös karhu. Kun eihän niitä kuitenkaan koskaan pääse näkemään.

Menimme toisen kerran Haravapuron yli. Tässä sen sammaleiset reunat olivat, jos mahdollista, vielä vihreämmät kuin edellisen sillan luona.

Puro kiemurtelee n. 3km läpi soiden Haravalammelle asti, ja jonkun matkaa sen jälkeenkin, en tiedä kuinka kauas, kun suot ovat läpeensä ojitettuja, kartta on aika ruman näköinen sinisine ojaviivoineen. Mutta metsä oli kyllä aika nätti. Tuolla vilahteli puiden välissä niitty.

"Tuoll korpien kätkössä ruohikko on..." alkoi joku laulaa pääni sisällä. "... ja loisteessa siell auringon..." En kuitenkaan lähtenyt etsimään sieltä lukkia, niin mustaa kuin yö, joka saalista vaanii ja syö, vaan kuljin sanoja tapaillen polun loppuun.

Mutta mitä!? Ovatko sienet kasvaneet tähän metsäautotie/ladunpohjalle ja sen viereen sillä aikaa kun olimme metsässä? Kun en huomannut niitä tulomatkalla.

No niinhän se on. Metsästä (ja tieltä!) löytää aina jotakin uutta.

Söimme lounaan Kaarnikan tuvassa ja sen jälkeen vähän lepäilimme ennenkuin lähdimme toiselle lyhyelle polulle. Minäkin vähän lepäilen ennenkuin alan sitä tässä muistella. Tai ehkä syön palasen Räsälän torpan valkeista kuulaista tehtyä omppukakkua...-nam!