Tähtitarina

Heräsin. Oli aamuyö, varmaankin kello kolmen tienoilla, koska ikkunasta vilkuttivat pirteät kaksoset, Kastor ja Pollux, horoskooppitähdistöni kirkkaimmat tähdet.

Mielikuvitukseni vilkutti niille takaisin ja toivotti hyvää yötä. Koska tiesin, etten ihan heti nukahda uudestaan, aloin mietiskellä tähtiä ja niihin liitettyjä tarinoita. Jotkut ovat ikivanhoja, sukupolvelta toiselle kerrottuja tarinoita. Usein ne kertovat juttuja antiikin jumaluuksista. Kuten esimerkiksi Kastorin ja Polluxin tarina.

Jo muinaiset kreikkalaiset kertoivat kaksosista, dioscureista, Zeuksen pojista, Kastorista ja Polydeukesista. Tarinaa kertoilivat myöhemmin roomalaisetkin, joten älkää ihmetelkö, jos nimet tai henkilöt ovat vääränmaalaisia. Kaksosista toinen, Polydeukes, Pollux, oli kuolematon ja Kastor tavallinen kuolevainen. Kuinka kaksoset voivat olla sillä tavalla erilaisia, ihmettelette. No kun niillä oli eri isä! Itse Zeus oli Polydeukesin isä, mutta Kastorin isä olikin Tyndaros, Spartan silloinen kuningas. Äiti oli Leda, muistatteko taulun Leda ja joutsen? Taulun joutsen on muotonsa muuttanut Zeus, joka vietteli Ledan. Miten Tyndaros joukkoon liittyi, sitä ei kerrota, mutta Leda sitten hautoi munan, josta kaksoset syntyivät!

Huhhuh! Onpas jutut!

Pojat olivat kovasti kiintyneitä toisiinsa, kaksosia kun olivat, ja aika lailla villejä, seikkailivat monessa paikassa silloisessa maailmassa. Erään kerran he sitten olivat toisen kaksosparin häissä ja päättivät ryöstää morsiamet. Sulhaset eivät tietenkään siihen mukisematta suostuneet, ja seuranneessa tappelussa sitten Kastor menetti henkensä, mutta kuolematon Pollux ei.

Pollux kaipasi kovasti kuollutta veljeään ja pyysi Zeukselta, että pääsisi Hadekseen, kuolleitten maahan, veljensä luokse. Sitä Zeus ei pystynyt tekemään, mutta hän heitti molemmat pojat taivaalle tähdiksi, jotta he saisivat olla yhdessä maailman loppuun asti.

Ja siellä ne nyt kurkkivat ikkunastani. Ai mutta hehän ovatkin jo piiloutuneet koivujen taakse! Ja ikkunanäyttämölle hiipii hiljalleen Leijona. Mutta sen tarinaa en aio teille nyt kertoa, vaan suljen silmäni ja katselen jonkun aikaa silmäluomientakaista mustavalkoista näytelmää ja toivottavasti nukahdan...