Varhain aamulla

 Niinkuin olisin astunut uuteen maailmaan:

Yön kosteus, kesän lämpö, sireenin tuoksu! Linnut eivät vielä olleet hereillä, järvikin nukkui tyynenä. En päässyt heti liikkeelle.

Illalla, kun kastelin janoisimpia taimia, huomasin, että upeaksi suunnittelemallani kukkaniityllä kasvoi vadelmapuskanpoikasia! Luulin repineeni kaikki juurakot pois keväällä kun möyrin mullassa, mutta ainahan niitä jää talikon ulottumattomiin. Halusin kokeilla, kuinka siemenkangas toimii, tähän levitin kesäkukkaniityn:

Onpas huonoja kuvia! Mutta siinä näkyy, tuossa alemmassa kuvassa, kuinka niittykankaalle kävi.

Nuo sinivihreät ovat kankaan riekaleita! Tässä jossain lähistöllä pesi räkättipariskunta ja ne huomasivat, että kankaan alla möyrii maukkaita matoja. Niitä sitten yhdessä naposteltiin, harmi vain, että joku oli laittanut ne peiton alle! Mutta hyvinhän tuo kangas terävällä nokalla rikkoontui...-nyt, kun poikaset ovat kuoriutuneet, kankaan maatuminen sujuu varmaankin pikavauhtia, sellaista silppua siitä on tullut. Onneksi siemenet itivät, ennenkuin nälkäiset linnut huomasivat matoniityn.

Sille tuholle en pysty mitään tekemään, mutta vatunpennut voin repiä irti näin alkajaisiksi. Ehkä niitä juurakoita joskus myöhemmin, kun niitty on kukkinut. Ellei pupuperhe keksi, että "onpas hyviä taimia meille istutettu"!

Oli jo tosi kuuma (minun mittapuuni mukaan), olin ihan hiessä, kun vatuntaimet oli kitketty. Suihkuttelin niityn vielä vedellä, että multa asettuisi takaisin taimien juurille, möyrimiseni jälkeen. Olisin tietysti voinut samalla suihkuttaa itsenikin, viileäksi, kas kun ei tullut mieleen juuri silloin.

Aamuhetket, kun aurinko paistaa vielä matalalta, ovat maailman kaunein asia. Tein siis pienen kierroksen ihaillen

 voikukanlehtiä,

koiranheiniä,

kimalaisia,

 

muita pikkuötököitä (tämän tosin huomasin vasta kuvaa zoomatessani)

 

muurahaisia pionilla ( tiesittekö, että muurahaiset auttavat nuppua aukeamaan?)

 

nokkosperhosen toukkaa, joka söi niin vauhdikkaasti, että päästä tuli epätarkka!

Ja onhan pihalla kukkiakin:

 

akileijoija monta laatua

 

pioneja,

 

keisarinkruunu,

 

joku tämmöinen mehikasvi,

 

unikko. (miksi olen valinnut valkoisen, kun tykkään enemmän punaisista?)

 

Tämä olikin päivän uutuus:

kesäkurpitsa! Vaikka se näytti aika huonovointiselta vielä muutama päivä sitten.

Kierroksen jälkeen olinkin niin litihikinen, että hyppäsin järveen! Ihanaa siellä kelliskellä ja jälkeenpäin istuskella paarmattomalla laiturilla. Taitaa tulla taas tosi kuuma päivä! onneksi voi ulkoilla varhain aamulla.