perjantai 29. huhtikuuta 2022

Kädet multaan!

Olipa mukava upottaa kädet multaan! Se tapahtui viikko sitten, kun istutin orvokit terassin laatikkoon. Oli niiiiin lämmintä, istuin portailla auringossa lipsimässä juhlatuuttia, ja tuuli oli ihanan vilpoinen. Mutta viime yönä tuli taas talvi, ja lumi peitti maan. Onneksi lohikäärmeet ovat lämminverisiä niin etteivät orvokit ihan kuole..

Muistelen Skotlannin kevättä. En oikein tiedä, mihin aikaan vuodesta se alkoi ja koska muuttui kesäksi. Vuodenajat vaihtuivat niin verkkaisesti, lämpötila pysyi koko vuoden suunnilleen 0-20 asteessa. Lunta oli vain vuorten huipuilla. Tällaista siis oli meidän kylässä, Kinlochlevenissä, jota kolmelta suunnalta suojelevat tuulelta ja lumikuuroilta 900-metriset huiput ja kolmannelta suunnalta lämmittää Loch Leven. Siis ei lunta eikä pakkasta. Aurinko nousee paistamaan vuorten yli helmikuussa, joten ehkä siihen voi laittaa kevään alkamisen. Muualla Skotlannissa oli kyllä ihan kunnon talvi. Vaikka ei kovin pitkä.

Tällaista kasvoi meidän pihalla 2 vuotta sitten 7.4.

aitan seinustan kärhö

pikkuinen trumpettinarsissi

tulppaani, jota kauriit eivät ole syöneet!

cherry laurel

Ja vuorilla, tasan kolme vuotta sitten, kun kiersin Garbh Beinn-vuoren. Ei siis huipulla, vaan n.500m korkealla vuorten välisellä satulalla. Tällä korkeudella oli talvella jo paksulti lunta:

Purossa vilvoittelin varpaitani ja söin eväitä. Siitä alkoi pieni putous.

Ei näy huippuja, eivätkä ne enää siis lumisia olleetkaan. Tuo vesi on pikkuinen padottu lampi ja meidän kylän taloja häämöttää vasemmalla rinteen takana. Ei näy meidän taloa.

Rinteet ovat vielä ruskeita, mutta pian siihen kasvaa heinää ja saniaista. Musta otus on palanut puun runko. Maastoa joskus poltettiin.

Niin. Sellaista oli asua Skotlannissa, kevät alkoi helmikuussa, mutta kesää sai odotella pitkään, eikä se kovin lämmin sitten ollutkaan. Minulle se kyllä sopi hyvin, en oikein siedä kuumaa, varsinkaan vuorilla kiipeillessäni. Enkä sitä puutarhassa puuhaillessanikaan kaipaa.

On siis vähän vaikeaa tottua tähän pitkään talveen. Tuntui, että siemenet pitäisi saada multaan itämään jo helmikuussa, että olisivat tarpeeksi suuria keväällä istutettaviksi. Komensin itseäni olemaan kylvämättä mitään ennen aprillipäivää, mutta en tainnut ihan onnistua. Ja nytkö pitäisi malttaa odottaa helatorstaita, ennenkuin saa istuttaa taimet pihallle?

No, okei, on tuolla pihalla sellaisiakin hommia, joita voi tehdä, kun lumi on  nyt sulanut. Maa kun ei ollut edes roudassa, ainakaan tuolla rantapolun varressa, josta olen jo kaivanut 7 multasäkillistä lupiininjuuria! Ja vielä niitä riittää tongittaviksi.Nyt, tänä takatalvipäivänä, saan mietiskellä, mitä siemeniä heittelisin/taimia istuttaisin lupiinien tilalle. Jotain suomalaista, rantakukkia ehkä, ja mitenkähän kurjenmiekat menestyisivät?

Mutta ulkona ei vielä viitsi käsiä multaan upottaa, on se niin kylmää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heippa!

 Tähän päättyy tämä juttelublogi. Jos haluat lukea lisää höpöttelyjäni, siirry seuraamaan tätä: https://kotiankkurissa.blogspot.com