Tiistaina käytiin piikillä, kolmas korona on nyt tuikattu olkavarteen. Kolme päivää käskettiin olemaan tekemättä raskaita asioita. No, eihän ikkunanpokan maalaaminen ole rankkaa, eikä järven jäällä käveleminenkään. Eikä lukeminen tai Myrskyluodon Maijan ihmetteleminen. Tai tähtien tuijottaminen aamuyöstä. Mutta tänään vasta uskalsin mennä hiihtelemään, vaikka mieli olisi tehnyt koko viikon, kun aurinko paistoi täydeltä terältä, tintit visertelivät ja tuoksui melkein keväältä. Mutta niinpä se teki vielä tänäänkin!
Sunnuntainen latu oli vielä avoin. Joku oli kyllä yrittänyt luistelutyyliä siinä, mutta ei se kamalasti haitannut, kun hanki oli kova, vain vähän pakkaslunta sen päällä. Ilman latuakin oli mukava sujutella.
Lähdin vasten aurinkoa kohti avarampia vesiä, tai siis, jäitä, ja tuntui kuin olisin ollut hiihtolomalla, ja muistot lapinlomista nousivat mieleen: Kun näin ensi kerran Pyhänkasteen lammen. Söin appelsiinia palovartijan majalla. Lasketeltiin kolmosen huipulta alas kohti Huttukämppää. Pulahdettiin ensi kertaa avantoon kiljuen. Ja monta muuta! Hyviä muistoja!
Mutta täällä Viitaniemenselällä on jään pinta ihan vaaterissa. Metsät näyttävät samanlaisilta kuin kesällä, paitsi että puiden takaa talot näkyvät enemmän. Ja ranta on ihan eri: metri tai puolitoista lunta on peittänyt rannan kivet ja puut kasvavat ihan kiinni järvessä!
Aurinko, tuuli ja pakkanen ovat tehneet muitakin taikatemppuja:
 |
monenlaista kirjontaa on jäälle ilmestynyt
|
 |
| suomuja |
 |
aaltoja, ja kettu juoksi yli järven veden päällä
|
 |
| tämä kraaterimaisema syntyi puista pudonneesta lumesta |
|
|
| |
|
Ihana valo! Ihana lämpö! Pysähdyin aistimaan talven koko kehollani. Suljin silmät ja kuuntelin hiljaisuutta.
Päätin kurkistaa Viitaniemen taakse, miltähän näyttää se ranta, jossa kesällä pysähdyin nautiskelemaan kajakkiretkelläni.
Siinä se on! Kivet ovat metriä, puoltatoista matalampia, ei niiden taakse nyt pääse auringolta piiloon. Mutta mitäs jos poikkeaisin katsomaan, mitä metsässä on? Pidän kyllä enemmän metsässä hiihtämisestä kuin järvellä tai pellolla, mutta näitä kapeita suksia ei ole suunniteltu metsähiihtoon, latujen tekoon. Ehkäpä hanki on sielläkin jäätynyt, etten ihan kokonaan uppoa siihen.
En uponnut, mutta joku muu siellä oli kävellyt ja uponnut ainakn reiteen asti! Mutta miten pitkät koivet sillä on ollut kun ei ole joutunut kömpimään nelinkontin ylös? Ja noin pitkät askeleet! Katsoin tarkemmin. Hirvi! Hirven sorkkahan siihen on tehnyt ansakuopan, ja tuolla on pipanoitakin, niin että tunnistus on kyllä oikea.
 |
| Jätti oli kuljeskellut järvellä ja rantametsässä edestakaisin, ja olikohan tuossa makaillutkin hetken? Tuskin sentään kompastunut! Hihii! |
|
 |
| Lepän oksien takaa järvi näytti elävämmältä. |
|
|
Vaikka ihan kuolleitahan nuo ruokojen heiluvat korret ovat. Tai ehkä joku pikkuruinen öttiäinen on niiden sisällä talviunilla. Niinkuin nämä veneet? Laivat? Kalastusalukset? Sanat hukassa, kun enhän ole meri/järvi-ihminen.
 |
Koti tuolla jo vilkkuvi kultainen...-mutta kännykkä ei enää suostunut ottamaan kuvaa. Akku oli ihan lopussa!
|
 |
| Siispä laitan tähän lopuksi viikon vanhan kuvan: me ja naapurit! |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti