Kotona Savommualla: Varjokuvia

Löysin ruusun. En ollut huomannut sitä ennen, se kasvoi vattupusikon reunassa eikä sitä helposti nähnyt ennenkuin hameenhelma takertui tiukasti piikkiin, tiukemmin kuin vattupuskaan. Kumarruin tutkimaan sitä tarkemmin ja huokaisin helpotuksesta: ei se ole kurtturuusu! ( jotka täytyy kitkeä pois pihalta vieraslajina) Kunhan se kukkii, voin tarkemmin tutkia, mikä lajike se mahtaa olla.

Sieltä ruusun piikkisten runkojen tasolta aamuinen maailma näytti vielä vähän uniselta. Aurinko piileskeli männikön takana ja valo siivilöytyi mukavasti puutarhan villien kasvien lomista. "Voisin ottaa muutaman valokuvan pihan aamusta", ajattelin. Tai no, naurahdin, oikeastaan varjokuvia kun aurinko on vielä piilossa.

Oi aika ihanin! Ja perho sinisiipi!

Ja varjo niitulle jo hämyiselle hiipi.

Ja lehto unelmoi.

Niinhän minulle usein käy. Jostain aivojen kätköistä nousee esiin osa runoa, ja sitten harmillisesti en muistakaan koko runoa! Tuokin pätkä kertoo illasta, yöstä, vaikka nyt on aamu!

Itse asiassa kuva on osasuurennos paljon isommasta kuvasta, jossa oikeassa reunassa oli paljon auringossa kimaltelevia epätarkkoja kastepisaroita. En vain koskaan onnistu ottamaan kuvaa laajasta alueesta, jossa ei oikeastaan ole mitään. En saa niihin mielenkiintoista rytmiä, niinkuin tässä osakuvassa varjosta ja auringosta ja maahumalasta ja valkoisista kukkasista (apilasta?) muodostuu.

Valkoapila ei ole vielä herännyt tuoksumaan. Olin tosi iloinen, kun apilamättäät nousivat nurmelle! Sehän on kimalaisten herkkua, kunhan aurinko siirtyy paremmin lämmittämään apiloita, kimalaisia saapuu parvin pimein nauttimaan mesiherkkua.

Kas tässä:

No juu, tämähän ei nyt ole varjokuva, ei apila eikä ihan pilvin pimein ole öttiäisiä, mutta on niitä monta!

Mutta nyt tultiin varjosta aurinkoon! Mennäänpäs muutama askel takaisin kohti pohjoista.

Aurinko on jo noin korkealla puiden takana! Mutta kyllä täällä alhaalla vielä hetkeksi riittää varjoa kuvien ottamiseen. Leskenlehdet ovat hienoja maanpeitekasveja. Tykkään niistä! Kas, joku toinenkin on tykännyt! Vaikka kyllä oli upea se kultakeltainen leskenlehtiniittykin ojan takana keväällä!

Tässä kuvasssa onkin rytmiä ja vilskettä! Sara siementää, leinikki pyrkii kohti aurinkoa.

Muutama puna-ailakki on asettunut lupiininlehtien väliin oikein kuvaukselliseen paikkaan. Lupiinin lehdet ovat tosi kauniita, ja niin kyllä kukatkin. Mutta niitä meidän pihassa ei kovin montaa näy.

Paitsi että tässä näkyy, jos oikein tarkasti katsotte! Siinä muuten nököttää kanto, jonka olen kerännyt "stubberyäni" varten. Mikä se on, siitä kuulette myöhemmin, jos siitä tulee esittelykelpoinen.

Siinä sama kanto toisesta suunnasta. Sen ympärillä on useita muitakin keräämiäni kantoja, mutta kasvit ovat ne peittäneet. Nuo auringon valaisemat vaaleat kohdat tekevät kuvista pirteän aamuisia. Ilta-aurinko on niin erilainen, väsynyt.

Timoteit heilimöivät. Muutamaan heinänkorteen paistaa aurinko, ja koivujen taakse. Tuosta koivuryhmästä kaadoin ennen juhannusta kolme pienintä ja tein niistä vastoja juhannussaunaan.