Syyspuutarha

 

Mitä miettii pieni Walesinlohikäärme katsellessaan savolaista järvimaisemaa? Liian latteaa? Missä kaikki kukkulat?

 Hei pikkuotus! Minäkin istun tässä terassilla vuorista unelmoiden. Tai kukkuloista, joilta näkee kauas... joille voi huohottaen kiivetä ja perillä huokaista WOW!

tai sitten voisi vain astua kajakkiin...

ja meloa salmen suusta väljemmälle, Suvasveden aavoille vesille.

 

 

 

Tai sitten voisi kierrellä talveen varustautuvassa puutarhassa katsastamassa mitä siellä tapahtuu. 

Etupihalla, korallikanukan katveessa kukkii ukonhattu. Se ei koskaan näe aurinkoa, vaikka yrittää kasvaa aina vain korkeammaksi. Mutta jaksaa se silti kukkia.

Tämä yksinäinen malva keskellä aurinkoista pihaa kukkii nyt, vaikka toisaalla malvat jo kypsyttävät siemeniä;

Kasvakoot missä vaan, kukkikoot milloin haluavat, minun puutarhassani kaikki saavat vapaasti kukoistaa.

Pelto-ohdakkeesta mettiäiset tykkäävät, ja siksi sitä kasvaakin täällä, sanoisinko, aika runsaasti.

 

Sinipallo on ainakin yhtä hyvä kimalaisten houkuttelija, samoin nuo pikkuruiset keltaiset kukat nurmikolla.

Mutta vain yksi viileähkö yö tarvittiin, eikä pölyttäjiä enää ole paljon.

Valkoisesta punatähkästä sentään löysin herkuttelijoita: kimalaisen...

-ja sitä pukeutumisellaan matkivan mesiötökän.

 Hajuherneessä oli paljon väkeä:

onkohan vielä joku sellainen hereillä, joka söisi nämä makupalat?

Kaunis se on, ja aah! mikä tuoksu!

Yhä ylöspäin kohti aurinkoa yrittää auringonkukka. Ehtiiköhän kukkia ennen pakkasia?

Ja kuinka käy pullistuvien maissintähkien? Ehtivätkö kypsyä?

 

Lantut eivät oikein viihtyneet tässä hyötypuutarhassa, mutta pupujen mielestä lehdet ovat hyviä.

Upotin nahistuneet porkkanat maahan ja niistä kasvoi näin hauskoja kukkia. Tai oikeastaan siitä, sillä puput tykkäsivät porkkanoistakin.

Samettikukista sain ovat hyötypuutarhan parhaan sadon, mutta ei niistä kovasti hyötyä ole. Iloa vain!

"Kehäkukkanen pieni pyörii..."

Tämä taisi pyörähdellä oikein kunnolla kun kampaus meni sekaisin!

Hän sen sijaan seisoo tyylikkäänä kukkaniityn viimeisenä kukkijana.

 

 

Mutta lähtekäämme metsään! Vieläköhän siellä joku kukkii?

Pähkinäpensaissa on paljon hyvinvoivia lehtiä, mutta pähkinöitä en vieläkään saa. Tässä on hyvä muistella Kinlochlevenin varjoisaa pähkinälehtoa. Leven-joen solinaa, haukkojen kirkumista, käkien kukuntaaa...

 

Köynnöskuusama on vihdoni ymmärtänyt kiivetä ylöspäin pitkin sitä varten maahan pystyttämääni lehtikuusen rungonpätkää.

Metsäruusun punaposkinen marja.

Tämä kaveri kurkisti lillukan lehden alta. Onpas söpö!

Onpas täällä pihamaalla kuitenkin vielä jonkin verran elämää, vaikka perhoset ja melkein kaikki linnut ovat jo muuttaneet muille maille vierahille.  

Rantakukka jaksaa kasvaa  koko kesän!

Miltähän salmen toisella puolella nyt näyttää? Lähtisinkö katsomaan?

 

Taivaan ukkonen välkähtäen virkkoi: "Älä sentään juuri nyt!"