Täysikuujuhla

 "Jos metsään menet kulkemaan ja olet kuin et oliskaan voit nähdä siellä Kummaiset, niin kummalliset kummaiset..."

Näin talvella, kun pakkanen paukkuu, useimmat Kummaiset kuorsaavat tai nukkuvat ihan vaan hiljaa puiden koloissa ja heinien kätköissä. Mutta joulun aikaan saattaa todella nähdä kummaisia, vaikkapa tonttuja kuljeksimassa varovasti jonnekin Minnelienee

 jonnekin missä niillä on tärkeää asiaa ennen joulua, ja sitten joulun jälkeen takaisin Korvatunturille. Mutta voivat ne harhailla jossain lähimetsissäkin,

 kun niiden vuoden työ on tehty ja ne voivat hetkeksi levähtää.

Niitä voi nähdä puissa piileksimässä, sillä ne pitävät kovasti kiipeilemisestä, ja niiden mielestä on kivaa pudotella lunta poluilla kulkevien ihmisten niskaan. Kun ihmisethän eivät usein edes tiedä, että niiden päiden yläpuolella piileksii tonttuja.

Tai sitten tonttuja voi yhtäkkiä ilmestyä koloista hangen alta,

jonne ne kaivavat käytäviä, että saisivat rauhassa, ihmisten huomaamatta, kuljeksia pihoilla ja metsissä.

Mutta tarkkaavainen kulkija saattaa nähdä myös peikkoja ja menninkäisiä, sillä ne viettävät joulun tienoilla keskitalven täysikuujuhlaa, ja se on juuri tänä yönä.

 

Ne ripustavat puihin lyhtyjä

 

ja keräävät oksia nuotiota varten

ja kun täysikuu nousee hiljalleen taivaanrannan yläpuolelle, ne sytyttävät valkeat ja alkavat hiirenhiljaa hymistä täysikuuhymnejä, jotka kuulee vain, jos on itse tonttu tai peikko tai joku muu Kummainen.

Peikot ja menninkäiset istuskelevat mieluummin tulen ääressä, mutta tontut kuljeskelevat lyhtyineen ja kynttilöineen ympäriinsä pihoilla ja metsiköissä.

Mutta kun kuu nousee ylemmäs, kaikki tulet sammutetaan, ja kaikki Kummaiset vain katselevat kuuta ja ihastelevat sen lumeen heittämiä varjoja.

Keskitalven täysikuujuhla on lyhyt ja salainen, enkä minäkään, joka sentään sain luvan seurata juhlaa salareportterina, oikein ymmärtänyt, mistä siinä oikein on kysymys. Mutta tunnelmallista se oli. Ehkä saan kokea sen uudestaan ensi vuonna.