Yhtäkkiä teimme toisen "lomamatkan" Kuopion kaupunkiin. Arto halusi Mustaan Lampaaseen syömään. Niinpä sitten varasimme yöpaikan rautatieaseman yläkerrasta ja lähdimme matkalle.
Majapaikka oli mukava, puoliräjähtänyt huone , jonka ikkunasta ei ollut järvinäkymää. Mutta eihän me siellä huoneessa aikaa vietetty, vaan lähdettiin kaupungille, kun ilmakin oli ihana. Mutta kaupunki oli talven jäljiltä siivoamaton, pölyinen, ja jalkakäytävät paksun hiekkakerroksen peitossa. Ja koska ison hautausmaan isoja puitakaan ei oikein voinut ihailla, kun polut olivat jäisiä tai mutaisia, menimme toisena päivänä museoon.
Korttelimuseo on tosiaan kokonainen korttelillinen vanhoja puutaloja, ja niiden keskellä kivan näköinen piha, jota haluan ehdottomasti mennä katsomaan, kun sireenit kesällä kukkivat.
Taloissa pihan ympärillä on erilaisia museoita: Säätyläiskoti, apteekki, kutojan tupa ja räätälin verstas, suutarin verstas ja hellahuone sekä iso talo, jossa oli vaihtuva näyttely.
Aloitimme säätyläiskodista, koska siellä myytiin pääsylippuja.
Ensimmäiseksi huomasin nurkassa piippuhyllyn. Siitä tuli heti mieleen Alastalon salin piippuhylly, jonka ääressä kapteeni Härkäniemen piipunvalintaa lukija saa seurata kokonaisen luvun verran, ja vähän päällekin. Näin hienoa piippuhyllyä en ole koskaan nähnyt! Enkä noin pitkävartista piippua. Miksi se on noin pitkä? Saako siitä paremmat henkoset? Kuinka sitä jaksaa imeä?
Varoitus: Tässä jutussa katsellaan vanhoja tavaroita ja muistellaan niitä juttuja, joita sattuu minun mieleeni pomppaamaan. Jos vanhat esineet ja muistot eivät kiinnosta, kannattaa jättää juttu lukematta.
Jostain kumman syystä tämmöisissä vanhoissa hienoissa taloissa minun tekee aina mieli kurkkia ikkunasta ulos. Niinkuin Englannin kartanoiden ikkunoistakin, joista oli kyllä upeat näkymät laajoihin puistoihin ja puutarhoihin. Tästäkin talosta oli kivoja näkymiä sinne korttelin sisäpihalle.
Ja näkymät oli kehystetty hienoilla pitsiverhoilla, tai niinkuin alakuvassa verhoasetelmalla. Samantyylinen oli siellä muikkuravintola Sampossa, vaikkakin raskaampi. Ja tuo araukaariapuu! Siitäköhän tulivat mieleeni Englantilaiset kartanot, koska niiden pihalla kasvoi monesti tuollaisia "hiukan" suurempia, joita täytyi katsoa niska kenossa.
Seuraavassa kuvassa on Minna Canthin sohvaryhmä. Kuvitelkaa vanha matami tuohon istuskelemaan ja keskustelemaan intelligenttien vieraittensa kanssa.Vai olikohan tuo sohvaryhmä jo hänen Jyväskylän kodissaan? Ja kaikki seitsemän lasta pomppimassa sohvalla ja tuoleissa, leikkimässä Peppi Pitkätossun "ei saa koskea lattiaan"-leikkiä?
(Hei! sataa lunta! Kevät keikkuu...)
Tästä hienosta kakluunista mietin, onko se hollantilaista tekoa, kun on sinivalkoinen. Mutta ei kai, koristelu ei ole ihan hollantilaisen näköistä. Siinä on kaksi pegasosta leyhyttelemässä siivillään, ja niistä tulee aina mieleeni Skotlannin kansalliseläin: yksisarvinen! Senkin, siis yksisarvisen, vuoksi tykkään kovasti Skotlannista...
Seuraavassa talossa oli vaihtuva näyttely, jossa nyt oli Kuopiolaisesta jalkapallosta kertova näyttely. Enimmäkseen siellä oli seinällä kaikenlaisia jalkapallojuttuja, joita en jaksanut lukea. Ja paljon kiiltäviä pokaaleita kaapeissa ja hyllyillä. Tuo oli hyvä kuva:
pallotkin niin sopivasti siinä näytteillä.
Ja sitten siellä oli tämä! Jukka Virtasen (kuopiolaisen!) sanoittama viisu, jota kuulemma lauletaan aina KUPSin otteluissa. Kuuntelin sen Youtubesta. no. Täytyy sanoa, että englantilaiset jalkapallo"viisut" ovat energisempiä, mahtavanpia, mikä se oikea sana nyt onkaan? Mutta kyllä KUPSin laulu paremmin suomalaiseen suuhun mahtuu.
Pienessä keltaisessa talossa oli hauskat ikkunat, ja tässä sattui olemaan tyylikäs heijastus!
Hienot varjot apteekin portailla!
Apteekissa oli seinällä juttuja, ja yksi oli tällainen, meidän kotikylän historiaa, eläinten parantaja Hanna Savolaisesta. Siinä puhutaan Vehmersalmen kotiseutumuseosta? Onko sellainenkin olemassa, en tiennytkään!
Apteekkarin konttorissa oli upea nahkatuoli, ja kirjatkin nahkakantisia, jotain lääketieteellisiä opuksia. Mieluummin istuskelisin tässä lukemassa hauskaa pokkaria.
Tuollaisen keskihyllyllä olevan lääkepullon sain yo-kirjoitusten aikaan nuoremmalta isoveljeltäni (joka silloin opiskeli lääkäriksi). Reseptissä sanottiin:"Apituuran troppeja. Tarpeen vaatiessa yksi troppi kaikille." Tropit olivat lontoon rakeita. Hyvin toimiva resepti!
Aika upea laitos! Sillä varmaan tehtiin jotain lääkkeitä.
Tämmöisiä kivoja lasiesineitä oli meidän koulussakin. Tosi tyhmää oli, että pojilla oli kemiaa kaksi tuntia enemmän kuin tytöillä. Meidän piti sen aikaa opetella kokkaamaan sievät (kammottavat) itse tehdyt kotimekot päällä. Ja hui! kerran (tyttöjen tunnilla) syttyivät verhot palamaan! Onneksi opettaja oli nopea ja sai palon sammutetuksi omin paljain käsin!
Tämmöisiä koristeita roikkuu syyskesäisin meidänkin seinillä. Mutta ei tietenkään ikkunan edessä.
Onpas söpösti aseteltu näytteille tämä santpaulia. Meidän ensimmäinen kasvi täällä Kilikalassa oli juuri santpaulia, jonka saimme naapurilta. Kiitos! Yritän epätoivoisesti saada sen vielä kukkimaan.
Nyt ollaan 1930-luvun kodissa. Radiossa juuri selvitettiin Suomen ja Neuvostoliiton ei niin kivoja-asioita.
Tämäntyylinen, vaikka isompi ryijy (tämä oli jotain 50x50cm) oli mummolan seinällä, ja mietiskelin, mitä kuviot oikein tarkoittivat, kun kuvioilla usein on joku salainen merkitys. Samaa mietiskelyä tein tätä ryijyä katsellessani.
Pikkutyttönä joskus vierailin vanhempieni kanssa vanhojen sukulaisten luona, ja siellä oli kahvimylly, ei ihan näin hieno. Mutta hämmästyksekseni vanha mies jauhoi sillä kovaa leipää. Kun hampaillaan hän ei enää pystynyt sitä pureskelemaan.
Räätälin verstaan suuren uunin edessä nökötti lajitelma silitysrautoja. Onpa siinä silittäessä hauikset kasvaneet!
Räätälin vaatepuulla roikkui valmiita vaatteita. Tai tuo takki, jossa on hienot kaluunat, varmaankin tarvitsee huoltoa, kun yksi nappi on kadoksissa. Onkohan samanlaisia vielä olemassa?
Kas vain! Nappilaatikossa on juuri samanlainen! Onkohan se tästä takista irronnut?
Seinällä roikkui hyvin käytetty kärpäsläppä ja hei!
Meillähän on samanlainen! Luulin, että tämä meidän on joku nykyaikainen läppäversio. Siinä lukee: häiriönpoistaja.
Tästä pienestä taulusta ei mieleeni tullut musiikki, vaan Hieronymoksen luostari Lissabonissa. Siellä näin ensimmäisen kerran kauniin luostarin puutarhan hienoine pilareineen, tuollaisen, joka on viulunsoittajan taustalla. Ja tietenkin sitten alkoi päässä soimaan tämä "luostarin puutarhassa", ei aavistustakaan...-no wikipediahan sen kertoi, että säveltäjä on Albert Ketelby.
Kirjailut ovat hienoja, mutta uutiset taitavat jo olla eilisiä..
Tässä kiikkustoolissa kelpaa levähtää. Ikkunasta on näkymä korttelin pihamaalle.
Kutojan pirtissä on kauniit kangaspuut. Sirommat kuin ne, joilla itse kudoin mattoja ja liinoja, ne mummolan vanhat.
Ajatelkaas, että tämmöinenkin esine on joskus ollut tuikitarpeellinen! Siis pannumyssy. Siis muistatteko, että ennenvanhaan kahvi keitittiin hellalla ja pidettiin lämpimänä pannumyssyn alla? Oi aika ihanin! Hauska tuo kuva: kukkakaaliako siinä ostetaan torimyyjältä?
Olisipa hauska nähdä se kakku, joka on tässä vuoassa paistettu!
Joskus 60-luvun alussa meille kotiin ilmestyi tuollainen "konevispilä". Silläpä saikin kerman nopeasti vaahdoksi! Mutta se oli kyllä vähän modernimman näköinen.
Eipä tämä taulu markkinoilla kovin arvokas olisi, mutta onhan se nätti. Niin sopusuhtaiset kehykset, ja kuvassa jonkun oma koti kullan kallis. Sepä sopisi hyvinmuseoreissumme lopetuskuvaksi, mutta kurillani laitan vielä yhden:
Kävimme museoreissun jälkeen kahvilla "Mummolassa". Sen ikkunasta oli aika raastavaa katsella ulos Kuopion hiekkaisille, pölyisille kaduille. Jotka nyt on jo kyllä siistitty.
Ja niin! Mustan lampaan maisteluruoka oli tosi maistuvaa, ja ravintolasali, vanha olutpanimo oli mielenkiintoinen, tunnelmallinen paikka. Siellä syöminen oli oikea juhla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti